Luonnonhelmassa, yksin ja silti kaiken keskellä

Norjalaisen Erlend Loen romaani Doppler (2004) kertoo miehestä, joka on kyllästynyt ihmisiin, heidän tapoihinsa ja toimintaansa. Ja niin hän pakenee metsään lähelle kaupunkia, tappaa hirven, vaihtaa tämän lihan rasvattomaan maitoon ja adoptoi tämän vasan, josta tulee hänen paras ystävänsä. Norjalainen sielunmaailma ilmenee teoksessa lähinnä luonnonläheisyytenä sekä oman maan kunnioittamisena, vaikka teosta siivittää enemmänkin yksittäisen henkilön eriskummallinen ajatusmalli yhteiskunnasta ja ihmisistä.

"En kuitenkaan keksi, mikä voisi saada minut palaamaan. Metsässä minä en joudu kärsimään muista ihmisistä eivätkä he joudu kärsimään minusta. Muut säästyvät minun sarkasmiltani ja ihmisvihaltani, ja minä säästyn muiden fiksuudelta ja typeryydeltä. Minusta systeemi toimii hyvin."

Päähenkilö Doppler näkee ihmiset rasittavina ja ärsyttävinä olentoina, joihin nyky-yhteiskunnan ahneus ja riittämättömyys ovat vaikuttaneet. Kuitenkin Doppler tapaa ihmisiä, jotka ovat vähemmän ärsyttäviä ja joista hän löytää myös yhteisiä piirteitä oman itsensä kanssa. Toisaalta teos saa ihmiset ärsyyntymään liiasta ihmisvihasta mutta taas toisaalta se antaa kasvot sille tosiasialle, etteivät kaikki tule toimeen kaikkien kanssa. 

"Asioiden tekeminen on muuttunut paljon vaikeammaksi, ja mitään tekemättömyys on muuttunut mahdottomaksi. Vaatii munaa olla tekemättä mitään kun ihmisiä notkuu ympärillä. Yhtäkkiä minun täytyy selitellä tekemisiäni. Minun täytyy ottaa kantaa jonkun toisen toiveisiin. Minun täytyy selittää, että en halua vieraita. Minun täytyy selittää, että en pidä hänestä ja että näkisin mieluimmin hänen muuttavan takaisin kotiin. Se käy voimille. Tässä huomaa selkeästi, kuinka paljon helpompaa on olla selittämättä mitään, sanomatta mitään, ja puuhailla vain omiaan."

Dopplerin viha metsään ängennyttä oikeistolaismiestä kohtaan kuvastaa ihmisen perimmäistä rehellisyyden tosiasiaa; ihmiset ovat itsekkäitä olentoja, eivätkä kaipaa ärsyttäviä ihmisiä ympärilleen, jolloin heidän ei tarvitse olla jotakin muuta kuin omia itseään. 

Se, että Dopplerilla oli ura, kertoo siitä, että jossain vaiheessa ihminen oivaltaa kaiken sen typeryyden mitä yhteiskunta saa ihmisissä aikaan. Entisajan normit ja arvot unohtuvat ja pian kaikki mitataan rahassa. Teoksen teema kuvastaa myös selkeästi itse kirjailijan ajatuksia, mutta niitä ei kirjan viihdyttävyyden takia pidä ottaa faktoina. Kaiken sen ironian ja sarkasmin avulla Erlend Loe saa lukijat koukkuun ja haalimaan lisää.